Suomessa tuotettiin leikkokukkia 2010 noin 85 miljoonaa kappaletta liljat, leikkotulppaanit ja -narsissit mukaanlukien. Muita sipulikukkia hyödettiin kukkaan 6,6 miljoonan sipulin verran. Ruukkukasveja viljeltiin 12,4 miljoonaa ja ulos istutettavia ryhmäkasveja 44 miljoonaa kappaletta.

Kotimaisuusaste on sekä ryhmä- että sipulikasveilla noin 90 prosenttia, muilla jonkin verran vähemmän.

Leikkokukista tärkein on tulppaani, jota hyödettiin kukkaan 2010 noin 60 miljoona kappaletta. Aikaisemmin hyvin merkittävän ruusun määrä on lyhyessä ajassa pudonnut ykkössijalta noin 20 miljoonaan kappaleeseen vuodessa. Sipulikukista tulppaanin jälkeen tärkeimmät ovat hyasintti ja ritarinkukka eli "amaryllis", jotka myydään pääosin ruukkuineen.

Kukkivista ruukkukasveista tuotantomääriltään merkittävimpiä ovat ruukkunarsissi ja joulutähti. Ruukkunarsisseja tuotetaan noin kolme miljoonaa ruukullista, ja joulutähteä pari miljoonaa.

Ryhmäkasveista eli ulos istutettavista, yhden kesän kukkijoiksi tarkoitetuista kasveista eniten viljeltyjä ovat orvokki ja petunia.

Kukkien tuonti Suomeen on tullitonta paitsi EU:n alueelta myös muualta. Tuontimaita ovat Hollannin (suurin leikkokukkien tuojamaa) ja Tanskan (suurin ruukkukasvien tuojamaa) lisäksi Kolumbia (ruusut, neilikat), Kenia (ruusu), Israel, Espanja ja monet muut.

Kotimainen leikkokukkatuotanto on EU-jäsenyyden seurauksena kokonaisuutena vähentynyt. Esimerkiksi neilikan ja krysanteemin tuotanto on likimain lopetettu, ja leikkoruusun viljelyyn käytettävä kasvihuonepinta-ala kutistuu vuosi vuodelta.

Kukkivat ruukkukasvit ja ryhmäkasvit kärsivät tuontikuljetuksissa, joten kotimaisen tuotannon asema on säilynyt melko hyvänä. Ryhmäkasvien tuotantomäärät nousivat 2000-luvulle tultaessa tasaista tahtia, mutta viime vuosina viljelymäärät ovat tasaantuneet 43–45 miljoonan ryhmäkasvin tasolle. Kukkivien ruukkukasvien tuotanto on jo useita vuosia vaihdellut 10–12 miljoonan kasvin välillä.