Suomalaiset kuluttajat ostavat vuosittain lähes 70 miljoonaa leikkoruusua (2007). Näistä noin 50 miljoonaa viljellään Suomessa, ja täydennyksenä ruusuja tuodaan silloin, kun oman maan kasvihuoneiden tarjonta ei riitä. Näin tapahtuu esimerkiksi toukokuun suurien juhlien, kuten äitienpäivän ja koulunpäättäjäisten aikaan.

Kotimaisen ruusutuotannon arvo verottomin viljelijähinnoin oli vuonna 2007 noin 21 miljoonaa euroa. Kuluttajahinnoin mitattuna kotimaisen ja ulkomaisen ruusukaupan yhteenlaskettu arvo oli noin 50 miljoonaa euroa, eli noin kymmenesosan kukkabisneksen vuotuisesta arvosta. Suomessa myydyistä leikkoruusuista kolme neljäsosaa on kotimaisia.

Ruusunviljely on Suomessa ympärivuotista. Ruusutuotannon huippuhetket ajoittuvat toukokuulle sekä sydänkesälle. Ruusu on keskeisin peruskukka kaikkiin käyttötarkoituksiin. Ruusuja kasvaa noin 90 kauppapuutarhassa yhteensä 22 hehtaarin alalla.Tästä alasta hieman alle puolet on ympärivuotisessa tuotannossa. Suomessa viljellään leikkoruusuja yli kaksi kertaa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä.

Suomessa viljellään yli sataa leikkoruusulajiketta. Punainen väri lukuisine eri sävyineen on suosituin, mutta myös keltainen, valkoinen ja oranssi kuuluvat suosikkeihin. Lajikkeet luokitellaan myös kukan koon ja muodon perusteella isokukallisiin, puolisuuriin, pienikukallisiin, miniruusuihin sekä tertturuusuihin. Kaksi ensin mainittua ovat Suomessa tärkeimpiä. Eniten viljelty lajike on punainen Kardinal.

Seuraavassa on aakkosjärjestyksessä 28 suosituinta leikkoruusua

Lajike Tyyppi Väri
Akito isokukallinen valkoinen
Amadeus isokukallinen tummanpunainen
Ballet puolisuuri tummaroosa
Carat puolisuuri vaaleanpunainen
Cherry Lady isokukallinen kirsikanpunainen
Circus puolisuuri punaoranssikeltainen
Dani puolisuuri oranssinpunainen
Dream puolisuuri vaaleanpunainen
Escada isokukallinen punainen
Escimo puolisuuri valkoinen
Frisco puolisuuri keltainen
Golden Gate puolisuuri keltainen
Jaguar puolisuuri punainen
Jazz puolisuuri kuparinoranssi
Kardinal isokukallinen tummanpunainen
Kiss puolisuuri lohenroosa
Lambada puolisuuri oranssi
Lorena puolisuuri vaaleanpunainen
Medeo puolisuuri kermanpunainen
Mercedes puolisuuri punaoranssi
Myrnas Dream puolisuuri aprikoosi
Rodeo puolisuuri punainen
Royal Dream puolisuuri vaaleanpunainen
Queensday isokukallinen aprikoosi
Sacha puolisuuri punainen
Saphir isokukallinen vaaleanpunainen
Surprise pienikukallinen lohenvaaleanpunainen
Sunbeam puolisuuri kuparinkeltainen


Kuluttajahinnoin laskettuna ruusukaupassa liikkuu vuodessa noin 50 miljoonaa euroa. Se on viidesosa koko kukkabisneksen vuotuisesta arvosta.

Kotimaassa viljeltävät ruusut kerätään kasvihuoneista 5-7 kertaa viikossa, kiivaimman kasvun aikaan jopa kaksi kertaa päivässä. Keruun jälkeen ruusut viedään kylmiöön, jossa ne jäähdytetään lähelle nollaa. Vasta kunnollisen jäähdytyksen jälkeen ruusut lajitellaan ja puntitetaan.

Ruusut toimitetaan joko tukkuliikkeiden kautta tai suoraan viljelmiltä kukkakaupoille pääsääntöisesti päivittäin. Kotimaisella leikkoruusulla on siten merkittävä tuoreusetu, sillä tuontiruusu on kuluttajalle siirtyessään keskimäärin noin viikon ikäinen. Asianmukaisesti hoidettuna leikkoruusu kestää maljakossa yhdestä kahteen viikkoa.

Kuljetuksen aikana ruusut pitää suojella pakkaselta tai liialliselta kuumuudelta. Ihanteellinen lämpötila on nollan ja kymmenen lämpöasteen välillä. Ennen maljakkoon laittamista varret puhdistetaan vesipinnan alle jäävistä lehdistä. Varsien tyvistä viilletään terävällä veitsellä vinot uudet imupinnat. Maljakkoveteen lisättävästä kukkavirkisteestä on juuri ruusuille erityisen paljon hyötyä. Maljakkovesi saa olla lämmintä, ja sitä saa olla lähes yläreunaan saakka.

Maljakkoon lisätään vettä sitä mukaan kun ruusut sitä kuluttavat. Yöksi maljakko ruusuineen kannattaa nostaa viileään paikkaan. Jos kukat nuokahtavat, koko kimpun voi laittaa yöksi esimerkiksi ämpäriin tai kylpyammeeseen pitkälleen elpymään. Voit myös kääräistä ruusut tiiviiseen kääreeseen, ja upottaa syvään astiaan yöksi. Ruusumaljakkoa ei kannata sijoittaa kuumaan auringonpaisteeseen.

Ruusu vanhenee ihanteellisesti silloin, kun se alkaa pudottaa terälehtiään, tosin vanhenemistapa vaihtelee lajikkeittain.

Ruusujen hurmaa jo vuosituhansia

Ruusu on kukka, joka on hurmannut kauneudellaan ihmisiä jo vuosituhansia. Varmuudelle ruusuja tiedetään viljellyn jo 4000 vuotta sitten, mutta oletettavasti jo sitä ennenkin villiruusujen kauneus on kerännyt katseita kautta maailman.

Varhaisimpia ruusuaiheisia koristeita löytyy esimerkiksi Välimeressä sijaitsevan Kreetan saaren Knossoksen palatsin seinistä. Kiviseinissä säilyneitä ruusukoristeluja on löydetty muinaisesta Babyloniasta jopa tätä aikaisemmin. Mesopotamiasta on löydetty kiviin hakatusta nuolenpääkirjoituksesta ruusun kuvia reilusti yli 4000 vuotta sitten. Suuria ruusuviljelmiä tiedetään olleen esimerkiksi Kiinassa ja Persiassa jo 3000 vuotta sitten.

Ruusu tuoreena kukkana, mutta myös koristeena oli ahkerasti käytössä käyttöesineissä, koruissa ja rakennuksissa myös Kreikassa ja Roomassa jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Kreikkalaiset ylimykset ja sotilaat arvostivat ruusua paljon, ja koettivat viljellä sitä niin, että ruusunkukkia olisi saatavilla mahdollisimman monena kuukautena pitkin vuotta. Myös Roomassa ruusuja kukitettiin muulloinkin kuin niiden normaaleina kukkimisajankohtina.

Ruusua on kautta aikain käytetty monenlaisiin tarkoituksiin. Sen katseleminen on palvellut ihmisten kaipuuta kaikenlaiseen kauneuteen; ruusua on jopa pidetty täydellisen kauneuden vertauskuvana. Niinpä roomalaiset omistivat sen kauneuden ja rakkauden jumalalle, Venukselle. Vastaavasti kreikkalaiset omistivat ruusun samoista asioista vastanneelle Afroditelle.

Ruusun kukkia, terälehtiä ja näistä saatavia aineita on käytetty mausteena, teenä, hajusteena, balsamina, viinin raaka-aineena ja sadoilla muilla tavoilla. Roomalaiset ripottelivat ruusun terälehtiä kotiin palaavien sotureiden päälle, suihkulähteisiin ja suurissa juhlissa juhlaväen päälle.

Myös kristilliseen maailmaan ruusulla on monia yhteyksiä. Jo kirkkoisä Ambrosius arveli 300-luvulla ruusujen olleen paratiisissa piikittömiä, mutta piikit ilmestyivät ruusuihin syntiinlankeemuksen seurauksena. Ruusun sanotaan antavan viitteitä tulevan taivaallisen paratiisin ihanuudesta. Monissa maissa ruusut liitetään nimenomaan neitsyt Mariaan. Etenkin valkoinen ruusu on hänen symbolinsa. Ruusua on pidetty myös marttyyrien tunnuksena, koska ruusujen punainen väri tuo mieleen veren. Punaisen ruusun sanotaankin syntyneen Golgatalla maahan vuotaneesta Jeesuksen veripisarasta. Ruusu on kristikunnan suosituin joulukukka.

Ruusun koristeellinen kukinta on ollut vaikuttimena tuhansien kirkkojen rakentamiseen kautta maailman. Etenkin goottilaisessa tyylissä käytetään ahkerasti ruusuikkunoita. Niiden sanotaan kuvastavan ruusun roolia paratiisin hallitsevana kukkana.

Tuhannet ovat myös ne hallitsijoiden, aatelisten, sotilaspäälliköiden ja kaupunkien vaakunat, joihin ruusu eri muodoissaan on löytänyt tiensä. Myös Suomen tasavallan vaakunasta löytyy Suomen leijonan ympäriltä yhdeksän ruusunkukkaa. Vaakunan historia on pitkä, sen alkumuoto on peräisin 1500-luvulta saakka.

Ruusuja kasvaa luonnonvaraisena lähes kaikkialla maailmassa. Lajeja on satoja ja ihmisen jalostustyön tuloksena syntyneitä lajikkeita tuhansia. Luonnonvaraiset ja viljellyt ruusut ovat kulkeneet arvokkaina tuliaisina tai kauppatavarana maasta ja maanosastakin toiseen tutkimusmatkailijoiden, sotilaiden, hallitsijoiden, ristiretkeilijöiden ja aivan tavallisten ruusuihin ihastuneiden harrastajienkin matkassa. Aikanaan ruusut päätyivät kasvamaan rikkaiden puutarhoihin ja palatseihin, mutta jo pitkään ruusu on ollut myös tavallisen kansan kukka.

Myös Suomessa kasvaa luonnonvaraisia ruusuja. Kansalliseepoksemme kokoaja ja kasvitieteilijänäkin merkittävän elämäntyön tehnyt professori Elias Lönnrot kirjasi 140 vuotta sitten ilmestyneeseen kuuluisaan Flora Fennica-Suomen Kasvisto -teokseensa kuusi Suomessa kasvavaa ruusua (suluissa nykyisin käytettävät nimet): orjanruusu (koiranruusu), mäkiruusu, ahoruusu (okaruusu), iharuusu, nurmiruusu (metsäruusu) ja karjalanruusu. Viimeksi mainittu on Pohjois-Karjalan maakuntakukka.

Ruusuun liittyy paljon uskomuksia, viestejä ja symboliikkaa. Sen kauneutta on ylistetty, olipa sen kukka sitten pelkistetyn yksinkertainen ja vain viidestä terälehdestä rakentava tai upean syvänpunainen ja kymmenistä terälehdistä rakentuva kerrottukukintoinen jättiläinen.

Kukkien kielessä ruusu viestii useimmiten rakkaudesta, etenkin, jos kukat ovat keltaisia. Valkoisten ruusujen sanotaan kertovan yksimielisyydestä. toisaalta myös viattomuudesta. Punainen ruusu puolestaan voi olla merkki ujoudesta, mutta yhtä lailla myös rakkaudesta ja kauneudestakin. Ruusua on ainakin antiikin aikoina pidetty voittajien kukkana - laakeriseppeleen ohella. Ruusut on myös yhdistetty kuoleman jälkeiseen elämään; ne ovat yhä suosittuja hautakukkia kymmenissä maissa.

Ruusun ylivoimaisuus kukkien kuningattarena perustuu siis sekä sen pitkään historiaan että ruusun itsensä ominaisuuksiin ja viehätysvoimaan. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa ruusu ei voisi toimia siltana ja tunteiden välittäjänä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ruusun avulla on helppo ilmaista niin iloa, tuskaa, surua kuin kunnioitustakin toista ihmistä kohtaan.